Mitä lemmikin tuhkalle saa tehdä, ja vaihtoehtoiset tuhkausmenetelmät

Kun lemmikki on tuhkattu ja uurna palautettu, moni omistaja jää miettimään, mitä tuhkalle oikeastaan saa tehdä. Voiko sen pitää kotona hyllyllä? Saako tuhkan sirotella mökkirantaan tai haudata pihalle? Lyhyt vastaus on, että lemmikin tuhkan suhteen omistajalla on hyvin vapaat kädet, selvästi vapaammat kuin ihmisen tuhkan kohdalla.

Tuhka on hajutonta ja vaaratonta

Tuhkaus jättää jäljelle kuivaa, hajutonta luutuhkaa, joka muistuttaa olemukseltaan lähinnä hiekkaa tai liitua. Se ei pilaannu eikä aiheuta terveysriskiä, joten sen säilyttämiselle kotona ei ole estettä. Tämä on hyvä tietää, sillä se tekee monista jäljempänä kuvatuista vaihtoehdoista mahdollisia.

Tuhkan voi pitää kotona, sirotella tai jakaa

Lemmikin tuhkaa koskee eläinperäisten sivutuotteiden lainsäädäntö, ei ihmisten hautaustoimilaki. Käytännössä omistaja saa:

• säilyttää uurnaa kotona niin kauan kuin haluaa,
• sirotella tuhkan itselle merkitykselliseen paikkaan,
• haudata uurnan omalle tontille,
• jakaa tuhkan perheen kesken esimerkiksi useampaan pieneen uurnaan tai muistokoruun.

Tuhkan loppusijoitukselle ei ole määräaikaa, eikä siitä tarvitse ilmoittaa viranomaiselle. Sirottelu yksityiselle maalle edellyttää maanomistajan luvan. Yleisille alueille, kuten puistoihin tai uimarannoille, sirottelua ei ole erikseen sallittu, vaikka pieni määrä hajutonta tuhkaa on käytännössä vaaratonta. Oman kunnan käytännöt kannattaa tarkistaa. Uurnan hautaamisesta omalle tontille kerromme tarkemmin oppaassa Saako lemmikin haudata omalle maalle?

Entä ihmisen tuhka?

Ihmisen tuhkaa koskevat selvästi tiukemmat säännöt. Hautaustoimilain mukaan vainajan tuhka on sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan vuoden kuluessa tuhkauksesta. Tuhkaa ei saa jakaa useaan paikkaan, eikä sitä ole tarkoitettu säilytettäväksi kotona pysyvästi. Ennen kuin krematorio luovuttaa uurnan, tuhkan vastaanottajan on ilmoitettava kirjallisesti, mihin tuhka sijoitetaan, ja sirottelu toisen maalle vaatii maanomistajan luvan. Sama vapaus, jonka voit antaa koirasi tai kissasi tuhkalle, ei siis koske läheisen ihmisen tuhkaa.

Vaihtoehtoiset tuhkausmenetelmät

Polttohautaus ei ole ainoa tapa tuhkata. Maailmalla on yleistynyt muutama vaihtoehtoinen menetelmä, joita markkinoidaan ympäristöystävällisempinä:

• Vesituhkaus (vesikrematointi, alkalinen hydrolyysi): ruumis liuotetaan lämmitetyssä emäksisessä vesiliuoksessa muutamassa tunnissa. Menetelmä kuluttaa selvästi vähemmän energiaa kuin polttohautaus.
• Kompostointi: ruumis muutetaan hallituissa olosuhteissa mullaksi.
• Pakastekuivaus: ruumis kuivatetaan ja hauraistetaan pakastamalla, jolloin jäljelle jää hienojakoista ainesta.

Ihmisten osalta nämä menetelmät eivät ole Suomessa käytössä, eikä hautaustoimilaki tunne niitä. Vesituhkaus on laillinen esimerkiksi useissa Yhdysvaltain osavaltioissa, Kanadassa ja Norjassa, mutta Suomeen sitä ei odoteta lähivuosina.

Eläinten kohdalla sääntely on kevyempää, koska se nojaa sivutuotelainsäädäntöön eikä ihmisten hautaustoimilakiin. Ulkomailla vesituhkaus on ehtinyt lemmikkien käyttöön ihmisiä aiemmin, ja menetelmästä on kehitetty omat laitteistonsa eläimille. On siis mahdollista, että jokin näistä vaihtoehdoista saapuu Suomeen ensin juuri lemmikeille. Emme kuitenkaan ole varmistaneet, että yksikään suomalainen palveluntarjoaja tarjoaisi lemmikin vesituhkausta tällä hetkellä, joten saatavuus kannattaa kysyä suoraan palveluntarjoajalta.

Lemmikin muistaminen tuhkauksen jälkeen

Yleisin tapa on yhä yksilötuhkaus, jonka jälkeen tuhka palautetaan uurnassa. Uurnan voi säilyttää kotona, haudata, tai tuhkan pohjalta voi teettää muistokorun. Lisää aiheesta löydät oppaista Uurnan valinta lemmikille ja Yksilö- vai yhteistuhkaus? Kun haluat löytää oman alueesi tuhkauspalvelun, aloita etusivulta.