Lemmikin menettämisen suru
Suru on normaali reaktio lemmikin menettämiseen. Lyhyt katsaus käytännön asioihin ja tukea tarjoaviin tahoihin.
Lemmikin menettäminen on monelle yhtä raskasta kuin läheisen ihmisen menetys. Suruun kuuluvat ne samat vaiheet, joita läheisen ihmisen menetyksessä koetaan: shokki, kieltäminen, ikävä, viha, ja vähitellen hyväksyminen. Ei ole olemassa oikeaa aikataulua, jossa surun pitäisi mennä ohi.
Käytännön asiat ensimmäisinä päivinä
Heti kuoleman jälkeen on tehtävä muutamia käytännön päätöksiä: missä ja milloin lemmikki tuhkataan tai haudataan, kuka huolehtii noudosta, ja säilytetäänkö ruumiin viileässä, kunnes kuljetus on järjestynyt. Useimmat tuhkauspalvelut auttavat näissä järjestelyissä ja vastaavat puhelimitse käytännön kysymyksiin.
Ei ole liian pieni asia surra
Surun määrää ei mitata sillä, oliko menetetty eläin koira, kissa, kani tai marsu. Suhde lemmikkiin on omistajalleen aito, ja sen päättyminen sattuu. Lapsille lemmikin kuolema on usein ensimmäinen kokemus kuolemasta ylipäätään, ja siitä kannattaa puhua suoraan ja ikätasoisesti.
Mistä saa tukea?
Lemmikin menettämisestä voi puhua eläinlääkärin kanssa, joka on usein nähnyt monia samanlaisia tilanteita. Suomessa toimii myös vertaistukea tarjoavia lemmikkisururyhmiä verkossa, ja yleinen kriisipuhelin (MIELI ry) on auki ympäri vuorokauden. Jos suru pitkittyy tai estää arjen sujumista, kannattaa olla yhteydessä omalle terveysasemalle.